Puutarhaa syksyllä

 Blogin päivittäminen on minulla hidasta syksyisin. Syyskuun lopulla oli vielä ihania, melkein lämpimpiä säitä. Silloin otin joitain kuvia keinupenkistä, jolloin mm. syyskrookset (tai mitkä ne lienevätkin oikeasti) olivat kukassa. 

Tässä niistä vielä lähempää kuvaa. Vieressä Austin-ruusu Princess Alexandra of Kent toisella kukintakierroksella.

Samassa penkissä on muitakin kukkijoita ja Mustilan taimipäiviltä ostin myös ruosteisen kestokukan, joka näytti aivan punahatulta. Se ei ihan tässä kuvassa kunnolla erotu.

Neuloin keinussa auringossa huivia 27.9. 

Sain syyskuussa neuloosin, joka on aika vakava tänä syksynä. Neulotuttaa aika lailla, ideoita on paljon. Tiedän vain, että jossain vaiheessa talvea (viimeistään kevättalvella) tämä neuloosi voi loppua kuin seinään. Sen vuoksi otin ensimmäistä kertaa käyttöön neulevihon, johon merkkailen tietoja ylös sitä mukaan, kun neulon tai seuraan ohjetta. Jotta voin päästä keskeneräisen työn äärelle uudestaan esim. kuukausien tauon jälkeen. 

Tänään sitten kuvailin huivia, enkä tarennut enää istua keinussa. 

Tänään aamulla heräsin massiiviseen vesisateeseen, joka irrotteli puista myös lehtiä. Meillä on silti mahtavia ruskakohtia. Syyshortensia Wim´s Red ja tummalehtinen peruukkipensas ovat nyt yhdessä todella ruskaiset. 

Syyskimikki Brunette on kukkinut jo syyskuusta asti (kun joskus odottelen lokakuussa sen kukintaa vielä). Tässä kuvassa sen kukat eivät ole enää ihan yhtä pörheät ja sen kukkavarret ovat sotkussa ohikukkineiden lännenkimikin kukkavanojen kanssa. Taustalla äskeiset ruskavärit Wim´s Redistä. 

Keinupenkissä kukkii syysvuokkoja.

Näiden nimiä en pysty enää jäljitämään. Tämä on oikeasti korkea versio, on vain retkahtanunt maahan päin jo jonkin aikaa sitten. 

Komeamaksaruoho Herbstfreude aloitti kukinnan elokuussa ja väri on vain parantunut syyskuussa ja lokakuussa. 

Samassa penkissä punahattuja on vielä hyvin kukassa. Samassa kuvassa on myös se rautainen ikikukka. Jos näette sen kukan tuolla yläoikealla. 

Monessa penkissä on yhtä aikaa ihan pirteältä näyttäviä kasveja sekä aika lailla kaikkensa antaneita kasveja. Ei ole enää kesä. Ei sitten millään.

Toisaalla taas on väriä ja muotoja näkyvillä ihan mukavasti. Vielä alakuvan kasvien sekaan olisi tarkoitus istuttaa kukkasipuleita. Niitä on vielä jonkin verran istuttamatta. Tänä vuonna ostin todella maltillisen määrän tulppaanien sipuleita entiseen verrattuna, syynä se ikävä Tulip Fire - tauti. 

Vielä olisi tarkoitus laittaa oman maan ylijäämäpurkki taimia valeistutukseen talveksi ja tehdä muutamia vastaavia puuhia. Sitten alan luovuttaa suosiolla tältä kaudelta puutarhapuuhien suhteen. 

Syyskuisia yllätyksiä

 Olin jo valmis hyvästelemään lämmön tältä vuodelta. Työt ovat pitäneet sisällä ne muutamat tämän viikon lämpimät hetket. Mutta eilen ehdin ihanilla lämpöhetkillä kotiin ja näin amiraaleja punahatuissa. Tuntui niin hienolta. 

Kaikki ulkona vietetyt hetken ovat eilen liikuttaneet jostain syystä erityisesti. Vaikka tiedän, että ulkona kukkii vielä kauan, on silti kasvukauden hyvästely aina joskus hieman haikeaa. Eilen tuntui siltä, että ihan vielä ei tarvitse siirtyä yli puolen vuoden paleluun. Pystyy vielä istuskelemaan puutarhassa hetken ja vain seurailla pölyttäjien lentoa. 

Pallohortensia, punahatut ja keltatörmäkukat ovat jaksaneet kukkia kauan. Toki punahatut eivät olleet tänä vuonna mitenkään ajoissa, silti niitä jaksaa onneksi avautua koko ajan lisää. 

On perennoja, jotka kukkivat hetken. Ja sitten välillä yllätyksiä. Tänä vuonna yksi yllätys on ollut kurjenpolvi Wargave Pink. Tässä se kukkii kesäkuun lopussa, taustalla pioni Coral Sunset.

Heinäkuun helteillä sama kurjenpolvi kukkapenkin oikeassa reunassa, jo vyörymässä nurmikolle.

Alhaalla sama kasvi elokuun lopussa, hieman lisää korkeutta kasvaneena. Sen vuoksi vähän kaatuneena ja myös ruskeata löytyy jo joukosta. Joskushan voisi leikata jonkin perennan alas ja odottaa sen uutta nousua. Minä en vain oikein ikinä jaksa tehdä sellaista. Ellei sellainen tapahdu vähän vahingossa. Kuten tämäkin kurjenpolvi on retkahtanut aika lailla nurmikon päälle. Täytyy samalla kertoa tässä omasta laiskuudesta: tekisi aina hirveästi mieli vaan ruohonleikkurilla jyrätä retkottavat kasvit pois alta. En vain sitten raaski. Ja nurmikko ajaessa toisella jalalla koetan pitää kasveja pois leikkurin terän alta ja jotenkin huiskia menemään nurmikkoa sieltä alta pois. Näiden takia koen, että jumpissa tasapainoharjoituksia tarvitsee myös harrastajapuutarhuri. Ei mene yhdellä jalalla kehonhallintaharjoitukset hukkaan. Suosittelen siis tasapainotreenejä, niin ei tupsahtele kumolleen nurmikkoa leikatessa.

Tässä sama kasvi tänään.

Taustalla näkyykin ehkä, että David Austin -ruusu 'Princess Alexandra of Kent' (Ausmerchant) on alkanut kukkia uudestaan. Siinä on hyvin nuppuja, toki jokin elukka tuota ruusua varmasti tykkää syödä. Lehdet ovat reikäiset ja jokin nuppu oli poikki. 

Kukkapenkki, jossa nämä kasvit majailevat on nimeltään Keinupenkki. Kuvasta varmasti arvaa, mistä nimi tulee. Tämä penkki on todella lähellä tontin rajaa, siksi taustalle uhkaa tulla kaikkea muutakin. Toivon, että meidän ja naapurin välinen aita vähän kasvaa ja omat pikkupuskat penkin takana myös tuovat tulevaisuudessa rajausta sille. Ruusu on pinkki pallo keinun vieressä ja sen edessä vihreän ruskea kasa on kurjenpolvea. 

Myös keijuängelmä on kukkinut kauan. Se on korkea. Ja aika ajoin tuulisten säiden jälkeen nostelen sitä pystyyn. Se on muutaman kerran sotkeutunut joihin matalampiin perennoihin ja jäänyt tuulilla jumiin niihin. Ihan kuin minä jään joskus puutarhassa jumiin nutturastani puiden oksiin. Se on sitten ikävää, jäädä päästään jumiin. Keijuängelmääkin aina vapauttelen taas jumeistaan, vaikka se alkaakin olla aika keltainen lehdistään ja voi olla, että ei pian enää kumartelujen jälkeen nouse. Keijuängelmää on vain hurjan haastava kuvata. Elokuun lopulla kukkien vieressä on kuitenkin jo ruskeaa melko paljon. En ole tutkinut, että onko tuolla siemeniä myös. Heinäkuun alkupuolelta kuitenkin tämä avasi ensimmäiset nuppunsa. Ei siis ihan lyhyt tämänkään kukintakausi ole. 

Mukavaa syyskuun jatkoa. Seuraavaksi minä kyttään tontin tammenherkkutattien kehittymistä. Jos ne olisivat pian korjuukokoisia, ennen kuin kukaan vahingossa tallaa niitä.

Vieraita ja hortensioita

 Eilen meillä kävi toisen puutarhaseuran ihmisiä vierailulla reissullaan, jossa olivat täällä meillä päin muutenkin reissussa. Olin laittanut valmiiksi vieraskirjan ja edellisenä päivänä juuri ennen kaatosadetta, olin poiminut sellaisia siemeniä halukkaille, joita en itse ajatellut tarvitsevani. Tai, jotka eivät mahdu puutarhaan.

Meidän kujalla en ole ehkä ikinä ennen nähnyt noin 20 vuoden aikana bussia. Nyt näin. Muutama naapurikin oli tätä näkyä ihmetellyt. Täällä vähäliikeinteisellä kujalla asuessa on kaikki vähänkin erikoiset kulkuneuvot suuri ihmetys, vaikka asutaankin ihan kaupungissa. Tässä kuvassa bussi jo lähtövalmiina. 

Karjalaisten sukujuurien vuoksi on vaikea ottaa vieraita ilman tarjoamisia. Kahveista oltiin kyllä sovittu. Syötävän perässä olevien ampiaisten takia piti kaikki makea pitää suojattuna ennen tarjoilua. 

Vierailu meni minusta nopeasti ja aina jää miettimään, että oliko oma puutarha sellainen, jossa oli jotain nähtävää. Ainakin puulilja Pretty Womanin tuoksuvuus tuli todistetuksi. Yksikin suuri puulilja voi tuoksua metrejä joka puolelle. Tässä puulilja ahtaasti muiden kasvien seassa. Palaan noihin ympäröiviin hortensioihin vielä. 

Jäin myös miettimään, että mikä on paras aika kasvien kannalta omassa puutarhassa. Nyt kukkii hortensiat, leimut, moni muu loppukesän perenna, punahatut ovat aloittemassa kukintaa. Jotkin kärhöt kukkivat. Osa ruusuista oli nuput valmiina uudelle kukintakierrokselle, harmillisesti niitä ei juuri nyt kukkinut. Aika moni siis kukkii. Alakuvassa vähän hortesiaa ja syysleimuja näkyvillä. 

Keijuängelmä kukkii yli kahdessa metrissä, sen moni näki nyt livenä, joilla on ennestään ollut muita ängelmiä. Kuvassa yksi sen sivukukinto. Taustalla näkyy pallohortensia Sweet Annabellea. Keijuängelmä on minun taidoillani yksi haastavimmista kuvattavista kasveista. 

Ruostekukka Lucifer kukkii räväkästi tulenväreissä. Se oli kuulemma joltain puutarhavieraalta jäänyt talvehtimatta. Meillä se on talvehtinut nyt pari vuotta, vasta siirto aurinkoiseen kukkapenkkiin sain sen nyt räväyttämään kunnon shown. 

Hortensiat kukkivat tänä vuonna hyvin. Pallohortensia Pink Annabelle teki valtavia kukkia ja kukkii parhaillaan.

Lumihortensia kukkii ensimmäisen kerran. Se on saanut nimensä lehden alapinnan valkoisuudesta. Tämä siis kukkii ihan lähellä Pink Annabellea ja puulilja Pretty Womania. 

Pallohortenisa Annabelle taas romautti osan kukistaan tänä vuonna sateessa. Nyt niitä kukkia raaskii tuoda sisään. Siitä romahtaneesta kasvista en kuitenkaan ottanut kuvia. Syyshortensia Wim's Red on vielä aika vaalea. Punertavuutta ihan pikkaisen on ilmassa. 

Viime vuoden ostos, tummalehtinen jalohortensia Eclipse sai todella kostean ja vähän varjoisamman paikan. Sen lisäksi, että se on hengissä, se kukkii. 

Sweet Annabelle kukkii myös, kukat ovat pienempiä kuin Pink Annabellessä. Ja muutenkin tämä on toistaiseksi pienempi kuin serkkunsa. Saa nähdä, miten käy, kun tällekin tulee ikää vuosi tai kaksi enemmän, mitä Pink Annabellella on. 

Sweet Annabellen vieressä löysin itselleni täydelliseksi yllätykseksi valkoisena kukkivan hortensian. En todellakaan muistanut tätä. Toisaalta muistan ostaneeni joskus liikaa hortensioita. Tämä on todennäköisesti Japaninhortensia Diamant Rouge. Täytyy katsoa, muuttuuko tämä punaisemmaksi. Ehdottamasti tämä täytyy vielä siirtää, kun jää nyt aivan katveeseen. 

Ehkä edellisten hortensioiden ostamisen jälkeen tajusin, että hortensiat vaativat kasvaessaan tilaa ja puutaarhaan ei mahdu uusia. Vuoden sisällä päätöksestä huomasin minihortensioita myynnissä. Silti olin kotona ihan pulassa niidenkin kanssa. Ne kasvavat nyt erittäin surkeissa olosuhteissa. Silti niissä on pikkuisia kukkia, pikkuisissa puskissa. Tässä alla aivan mininä, rikkaruohojen kanssa, kasvaa Japaninhortensia Bee Happy.

Ja tässä toinen surkeissa olosuhteissa kasvava Japaninhortensia Petite Cherry. Nämä minit pitäisi muutenkin jäädä alle puolimetrisiksi. Yhdellä puutarhavierailulla näin myös minikokoisiksi jääviä alppiruusuja. Heti alkoi kiinnostamaan. 

Vielä jäi jokin hortensia esittelemättä. Tästä oli kyllä se hyöty, että aivot alkoivatkin raksuttaa parempia paikkoja noille minihortensioille ja ehkä sellaiset niille saankin. Onhan tässä vielä kasvukautta jäljellä ja mahdollisesti kosteammat säät istutuksille. Vettä tuli toissapäivänä aika rytinällä noin 15milliä ja pieniä sateita on tullut viikon sisällä.